Kauniista tuttavani voikosta suokkimammasta, Valovirrasta, oltiin kaavailtu jo jonkin aikaa seuraajaa, ja kun minä sain tietää isän tulevan olemaan Hukkareissu, varasin varsan samantien itselleni. Enkä päätöstäni ole katunut hetkeäkään, vaan kun kesä jo hiljalleen jätti hyvästejään, syntyi tähän maailmaan pieni ja varsin ujo, mutta niin kaunis voikko suomenhevosvarsa. Tismalleen äitinsä näköinen, asteen vaaleampi ja koristellumpi sabinokuviolla, puhumattakaan niistä jäänsinisistä silmistä.. Ei epäillystäkään, ettei tästä kaunokaisesta tulisi nimeltään Suomineito! Niimpä tutummin nimellä Neela tunnettu tammavarsa lähti mukaani Kaihorantaan opiskelemaan tulevaa kouluratsun uraa.

​

​

   Neelaksi ristitty tamma on kyllä yhtä herttainen kuin emänsä, ja ihastuttaa ihmisiä ulkonäöllään kuin kiltillä luonteellaankin. Neitokainen tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa, eikä viihtyisi hetkeäkään yksin tarhassa tai karsinassa. Neela varttui emänsä rinnalla kolmivuotiaaksi, josta johtunee kai tamman seurariippuvuus ja katkeamaton napanuora..
   Tamma on myös erityisen hellyydenkipeä, eikä välillä sen hölmöilyille voi olla edes vihainen. Hoidettaessa se tekee mitä käsketäänkin eikä varmasti yritäkään puraista tai potkaista, puhumattakaan muusta pahanteosta. Useinmiten karsinassa on kuitenkin liian ahdasta eikä Neela haluaisi pysyä paikallaan, joten neitokainen seisoo nätimmin käytävällä. Laiskuuden iskiessä tämä tamma pysyy paikallaan myös ilman riimua ja kiinnisitomista.
   Vaikka Neelallakin on huonoja päiviä, ei se koskaan typeräksi heittäydy. Mitä nyt välillä tamma arkailee ja välttelee varusteiden laittoa tai pullistelee jo valmiiksi pyöristynyttä masuaan, ei muuta. Useinmiten Neela on kuitenkin hyvin miellyttämisenhaluinen, eikä kauaa pistä vastaan. Muissa toimenpiteissä ei ole ongelmia, jos Neelalle pystyy vain todistamaan etteivät ne satuta neiti herkkähipiäistä.

​

   Ratsastaessa neiti Suomineito on erittäin miellyttävä kunhan sen on saanut kunnolla avuille. Tamma vastaa apuihin kuin metsä vastaa kun sinne huudetaan - jos sitä ohjailee pehmein avuin, se on herkkä ja kuuliainen, mutta jos ratsastajalla on kovinkin ronsikit otteet, on tamma hyvin hankala saada kulkemaan kauniisti. Neela vaatii kevyitä apuja ja paljon tukea, varsinkin teitä ja tiukkoja käännöksiä tehdessä.

   Esteiden yli ei päästä jos ratsastaja ei ole päättäväinen ja tiedä tismalleen mitä tehdä, koska Neela on hypätessä epävarma ja kömpelö jaloistaan. Siksi sen kanssa painotetaankin koulua, jossa se oikeastaan loistaa. Kouluradalla tammaa ei tarvitse koskaan pakottaa, sillä se kiemurtelee kaikenlaiset koulukiemurat ja erilaiset askellajit leikiten. Ovathan Neelan vanhemmatkin melkoisia koulukonkareita, liekkö sieltä niin hienot ja miellyttävät askeleet sitten periytyneet..
   Maastossa Neela on mitä mahtavin lenkkikaveri, joka jaksaa kierrellä pitkäänkin maita ja mantuja. Joskus tamma saattaa höynähtää muun porukan mukaan esimerkiksi säikähtäessään, eikä millään tahtoisi jäädä yksin pelottavaan metsään. Siitä Neela onkin oppinut pelleilemään porukassa ja usenmiten ratsastaja on maistellut maaperää melkeimpä jokaikisellä ison porukan maastolenkillä.. Yksinään tamma on rauhallinen maastoilija, jos ratsastaja osaa määrätä kaapin paikan.