Kerttu on hyvin nirso lajitovereidensa suhteen ja nahistelee ennemmin kuin yrittää tulla toimeen toisten hevosten kanssa. Ainoa Kertun sietämisen kohde ovat alistuvaiset seuralaiset eli useinmiten nappisilmäiset ruunat. Muut lajitoverit saavat tuntea nahoissaan tamman purukaluston, joka saa aikaan melkoista jälkeä. Ihmisten seurassa Kerttu on kuitenkin hyvin seurallinen, utelias ja välillä lapselliseksi heittäytyvä. Takinhihaa mielellään imeskelevä raudikko antaa hoitaa itsensä korvat tötteröllä ja kintut tukevasti maassa, vaikka tosin kutiava mahanalunen saa tamman joskus irvistelemään vihaisestikin. Kiireen vaistotessa Kerttu saattaa testata hoitajansa hermoja ja alkaa pelleilemään juuri sillä hetkellä, kun pitäisi jo olla kisapaikalla tai maneesissa verryttelemässä. Tamma kuitenkin nöyrtyy pian, kun ja jos sille osataan näyttää kaapin paikka napakasti käskemällä.
   Punarautiaan selkäpiin karvat saavat kuitenkin nousemaan kahisevat ja rapisevat esineet, eikä Kerttua pidättele silloin mikään, vaan se saattaa rimpuilla itsensä irti riimusta tai ihmisen otteesta keinolla millä hyvänsä. Vesi, pesupaikan ritilä tai katolta tippuvat lumetkaan eivät pelota tammaa niin paljon, vaan pienen säikähdyksen jälkeen täysiveritamma rauhoittuu, yleensä nopeastkin, ja antaa pestä itsensä kylmästä vedestä tai hurjasta lattiakaivosta huolimatta.

​

   Ratsastaa Kerttu on ihan eri hevonen, eikä se millään malttaisi pysyä kauaa paikallaan. Tämän tamman kanssa on tekemisen meininkiä, sillä se on yhteistyöhaluinen lajissa jos toisessakin ja säästää laiskottelun mielellään muille. Tamman askellajit ovat täysiveriseksi matkaavoittavat ja joskus hieman pompottavat. Varsinkin Kertun laukka on isoa, joka tekee kokoamisesta ja esteväleihin laukan mahduttamisesta välillä erityisen haastavaa. Malttamattomana kouluratojen kiertäjänä tamma on vain helpon tason kouluratsu, vaikka onkin nopea oppimaan uutta.
   Kerttu on enemmän hetkessä elävä, kovaa ja korkealta- tyyppinen hevonen kuin itsensä parhaita puolia esittelevä kouluratsu. Punarautiaan hyppytekniikka on hyvin ilmava ja varovainen, eikä sen ansiosta puomit paljoa kinttuihin kolahtele. Kertussa on radalla kuitenkin paljon pidäteltävää, sillä se on hyvin herkkä ylikuumenemaan, eikä sitä vauhtia sitten mielellään kyllä hidastaisi mikään.
   Jos tahtoo reippaan pitkänmatkan kulkijan maastoseuraksi, Kerttu on siihen oikea ratsuvalinta. Se jaksaa kierellä pitkiä reissuja maiden ja mantujen poikki, ja on kestävä, vaikka liikuttaisiin kokoajan reippaammassa askellajissa kuin käynnissä. Täysiverinen ei pelkää erityisemmin mitään, vaikka kahisevat puskat saattavat joskus olla hyvinkin kauhistuttavia. Seurassa Kerttu on alttiimpi ryhmän tyhmyyden tiivistymiselle kun yksinään maastoillessa, mutta osaa napakan ratsastajan kanssa olla aivan ihana maastoratsu.